Miekkonen löytyy siis kyllä muttei tänään syystä tai toisesta nähdä, kun asuu niin kaukana ja raha-asiat nyt on niin ja näin. Noh, ens kuun alussa viimestään nään sen ja kolmas päivä se vie mut syömään 🙂 harvoin on sellaisia yhteisiä juttuja, kun ollut vähän ongelmia kaiken kanssa viimeisen puolen vuoden ajan suunnilleen. Noh, ehkä kun itellekkin löytyy töitä ja aikaa kuluu niin asiat kääntyy paremmin päin.
Viime kirjoitteluhetkestä taitaakin olla vierähtänyt se viikko, sillä kirjoittelin siitä lighti limusta 😀 taidan tänäänkin sellaisen juoda 😉 Sitten haluan tunnustaa jotain ! sunnuntaina söin neljä lettua, jossa kermavaahtoa sekä hilloa. Tiistaina ja keskiviikkona söin karkkia n. sellaisen pienen euron maksavan pussin verran (liekö siinä ollut joku 100g). Joku päivä siskon kanssa käytiin yhdessä kaupassa, ja hänkin on sellainen herkkupeppu että osti irtokarkkeja. Oli kiva autoreissu, kun hän mussutti niitä karkkeja siinä vieressä kun ajoin. Siitä kai se himo ainakin keskiviikkona syntyi. Torstaina löysin lähes puolikkaan tv-mix pussin tästä tietokoneen äärestä, otin jo yhden karkin käteen ja meinasin alkaa mässäämään jolloin huudahdin lähes ääneen EI.
Anyway, paino nyt 71,8kg, eli 4,2kg lähtenyt! Kivaa että viimeinkin lähti taas putoamaan 🙂 Se maaginen 70kg raja kyllä lähenee kokoajan ! Luulin jo, että kykenen maltilla syömään herkkuja, mutta näemmä näin ei ole. Pakko rajoittaa edes yhteen kertaan viikossa ne karkit sun muut jos niitä meinaa popsia, eikä niin että joka päivä tulee vedeltyä, koska kohta oonkin sitten takaisin lähtöruudussa. Kai se osittain on myös siitä kiinni, että oon addiktoitunut sokeriin. Addiktoidun tosi helposti asioihin, niinkuin tupakkaankin silloin aikoinaan. Nykyäänhän ei tee mieli edes yhtä tupakkaa, mutten sitä uskaltaisi edes ottaa, vaikka tekisikin. Siitä se on aina lähtenyt aiemminkin, siitä, kun joku tarjoaa yhden ”kyll sä nyt voit yhen ottaa ku oot ollu jo kuukauden ilman”. Seuraavaks löydänkin itteni pummimassa muilta koska en omaa askia halua ostaa etten rupea polttamaan enempää ja siitä seuraavan askeleen arvaattekin. Niin se on aina edennyt. Onneksi sokeri ei ole yhtä pahasta (tai näin haluan ajatella) mutta en silti halua antaa haluilleni vielä periksi. Tiedän että tavoitteessanikin löysään otetta enkä pidä herkuttelua liian kurissa, mutta silloinkin täytyy rajoittaa sitä herkuttelua edes sen verran, että paino pysyy aloillaan. Mutta tosiaan, paljonhan voin yrittää lupailla tulevaisuudesta itselleni, mutta en voi mennä takuuseen mistään ennenkuin todella olen perillä.